perjantai 16. helmikuuta 2018

Kyllähän se tästä

Nyt sitten on hurahtanut jo kaksi viikkoa tätä työssäoppimista Espanjassa. Maanantaina sain Suomesta vielä kaksi teiniänikin tänne pariksi viikoksi, eli nyt ollaan koko perhe täällä joten vipinää riittää ja tiivis on tunnelma tässä pikku asunnossa.
Nuorimmaisen lapsen sairastelu meni jo niin vaikeeksi, että tiistaina tilattiin tänne asunnolle lääkäri. Hän hurautti tänne skootterilla, tutki pojan ja sekotti sille antibioottilääkkeet ja nyt poika on pikkuhiljaa parantumassa. Oli kyllä mahtava lääkäri ja hyvä palvelu.


 

 


Tällä viikolla olen vetänyt kaksi partioryhmän kokousta. Suunnittelin niihin ohjelman, jonka sitten vedin. Kummassakin oli mukana kaksi isompaa partiolaista avustamassa. 
Minun vastuulleni annettiin nämä pienimmäisten sudenpentujen (sudarit) kokousten vetäminen. Ne on iältään 7-9 vuotiaita, mutta muutama nuorempikin siellä oli.
Kaikissa kokouksissa on samanlainen runko joka helpottaa suunnittelua. Ensin on alkupiiri: nimien kysyminen ja joku pieni kysymys, että jokainen lapsi pääsee ääneen. Sitten on touhua/energian purku tehtävää. Sen jälkeen n.20min. jotain asiaa, leikkiä, askartelua ym. Lopuksi on edellisellä kerralle opitun kertaus, loppupiiri, ilmoitus asiat ja rauhoittuminen.

Jännitin kyllä tosi paljon ensimmäisen kokouksen vetämistä. Se oli iso ryhmä, 11 lasta. Puhuttiin ystävyydestä ja lapset askarteli ystävänpäiväkortteja. Hyvin se meni :) Toisen ryhmän kanssa käytiin puistossa leikkimässä erilaisia pihaleikkejä. Jatkossa pyrin suunnittelemaan yhdelle viikolle saman ohjelman.

Varaohjelmia täytyy myös olla, kun lasten kanssa tilanne voi muuttua.
Tulipahan heti maanantain ryhmässä todettua se, että jokainen lapsi etenee omaa vauhtia askartelussa ja toisille jää sitä "luppo" aikaa. Onneksi olin askarrellut niitä luontokortteja niin niillä saimme mukavan alias leikin loppuun kun osa vielä askarteli.

Eli täytyy muistaa se aika ja varasuunnitelmat! Ja yrittää pysyä suunnitellussa ajassa, kun hups hei kun se voi yllättää!! 





Lisäksi olen tällä viikolla suunnitellut niitä kaupunkisuunnistuksen rasteja ja ohjekansioita. Tänään olin sen asian merkeissä muutaman tunnin palaverissa.
Yllättävän haastavaa on siihen kaikki järjestää ja aikatauluttaa lähdöt ym.
Ja haastetta tuo lisää kun ei tiedä kuin monta partiolaista osallistuu, eli pitää varautua moneen.
Rastit täytyy tehdä kolmelle eri ikäryhmälle, matkat ei saa olla liian pitkät ja rastivahteja ei saa kaikille rasteille (eli ohjeistus täytyy olla hyvä) 
Tässä on pikkasen tullu päätä rapsuteltua, että mitenhän onnistuu 😏
Lapset kulkevat kaupunki alueella, jossa on myös muita ihmisiä. Monta asiaa tässä täytyy huomioida. Lisäksi täytyy suunnitella jotain ohjelmaa sinne maalialueelle, jossa on makkaran- ja vaahtokarkkien paistoa. Ehkä sinne jotain viestihommeleita kehittelen....
Ja alkuun kans jotain puhaa keksiä osalle porukkaa kun lähdöt on 10 min välein, että viimeset lähtijät ei ihan riehaannu 😊
Ai niin joo....lapsille on luvattu, että jätskirahaa saa ottaa mukaan eli jätskiherkuttelu hetkikin täytyy sinne jonnekkin rastien väliin suunnitella :) 
Kyllä tässä on kieltämättä puuhaa, miettimistä ja haastetta...hyvä niin! 😊 Tämähän se on parasta oppia!

Rasteista kerron vaikka myöhemmin lisää. Ne on ihan hyvällä suunnitteluasteella menossa ja ruutupaperia on täytetty paljon...vielä pitäisi alkaa koneella naputtaa puhtaaksi ja tekemään suunnistus/ohjekansiot ja rasteille ohjeistuslaput puhtaaksi. Osaa rastipaikkaa täytyy vielä käydä tarkastelemassa miten saa hommat toteutettuu ym.

Ai joo....tänneppä en oo kauheesti niitä varasuunnitelmia tehnyt, eli vielä on mietittävää paljon! Mutta homma etenee....ja uskon että hyvä tulee ja saamme kaikki nauttia kivasta päivästä!😊


                           

Poika lukee karttaa junassa ja mun "pähkäily/suunnittelu papereita.


 

Kaffella ja pieni kakkupala 😋  Tapas paikka, nam! Euron yksi kupillinen 😋


 


 Näitä mäkiä on kiva talsia....ei tarvi hirveesti ylimäärästä treeniä!





Hyvällä fiiliksellä mennään ja uutta opin kokoajan, hienoa! 
Espanjan kieltä yritän opetella samalla, omaan pieneen vihkooni kirjottelen sanoja ja niitä täällä tavailen.
Tämä on maa jossa on omat tapansa, kiirettä ei ole...liikenteessä ei olla moksiskaan vaikka hetkeksi auton jättää vaikka suojatien päälle tai keskelle risteystä, kun käy kaupassa...laittaa vaan hätävilkut päälle😂 (ja mä mietin, että vuokraisin auton maaliskuuksi, mitähän siitäkin tulis!!)
Täällä on todellakin monessa asiassa ihan omat tapansa toimia ja elää! Ei oo kaikki niin justiinsa....

Adios!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti